sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä

Torstaina olikin maneesikauden viimeiset harkat ja noiden esteiden siirto takaisin Kuuman maneesilta omalle kentälle Viksbergin perille. Homma kävi sujuvasti, kun viimeinen koira oli suorittanut harjoituksensa, siitä meni 45 minuuttia, kun kaikki esteet oli siirrettynä Oman kentän konttiin. Upea porukka kyllä, kun ei tarvinnut ketään pyytää, ottaisitko ja tulisit kaveriksi, päin vastoin, heti oltiin auttamassa.

Akun kello 16 ilme. Tuijotus, Nyt se kone kii ja lenkille.


Lauantaina touhuilin kotona ja siirsin lumet tuosta pihan keskeltä pois, vähän kuin kevään apuna. No eikä mitä, pakkohan siihen oli esteet nostaa ja ottama muutama pieni harjoitus. Kuviakin tuli muutama otettua, nämä tosin ei ole itse harjoituksesta, vaan sellaista jälkilämmittelyä saunan lämpiämistä odotellessa. Kyllä meillä siis koirat kuitenkin harkataan yksitellen :D



Sunnuntaina sit olikin vuoro kisojen, tosin kisalle ei oikein ollut odotuksia, kun sellainen paikka, missä ennen ei ole käyty, niin tietää haastetta kisaan, sillä taatusti uuden paikan hajut tulevat taas viemään, mutta onhan se mentävä, kun kuitenkin nimellisesti on "oman seuran" nimittäin Parsonrussellinterrierit ry nimissä järjestetty. Mahdoton väsytys aamulla, vaikka menimme ajoissa nukkumaan, niin osittain tuo kellojen kesäaikaan siirto vei kyllä mehuja aamusta. Ilmankos sitä sit eka radalla nukuinkin...

http://www.youtube.com/watch?v=WkpyMCbvpjw&list=PLBE1593CCE976FA19

Muutoin siis kohtuu rata, mutta nukuin tuolla päädyssä ja Ella pääsi koskettamaan tassullaan A estettä ja siitä hylky, tosin olisi tuossa lopussa saanut vielä puomilta vitosen.
Toinen rata olikin heikompi kuin eka, kun Ellan nenä tahtoi viedä voiton radan kiinnostavuudesta.

http://www.youtube.com/watch?v=jSfPqiqPOz0&list=PLBE1593CCE976FA19

Työtä siinä tehtiin, että ei sentäs hylkyä tullut, vaikka aikaa kului ja pisteitä ropisi. No nyt on tämäkin paikka korkattu, josko ensikerralla sit vähän paremmin.





sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi oikeastaan jo lauantai-iltana (tai ainaskin vaikutukset siihen) Piti mennä niin hyvissä ajoin illalla nukkumaan, olin jo konetta sammuttelemassa, kun Sinikka meni iltapissalle koirien kera (tai siis koirat meni). Hetki tuon jälkeen huusi ovenraosta, että täällä on piru irti, no minä siihen katsomaan, että minkäsnäköinen tuo sitten on.
Ulosmennessäni kuului kun naapurien pihalla olevat koirat ulvoi ja muutenkin melko aavemaista. Koirista ei näkynyt jälkeäkään, mut S sanoi, että puuliiterin taakse Ella ainaskin meni tuon "vieraan kanssa" menin sitä sit katsomaan aamutakkisillani ja no eipä tuo mikään Piru ollut, vaikkakin hieman pirullinen otus kuitenkin, nimittäin supikoira.
Pientä vääntöä tuossa sit hänen kanssaan oli, mutta lopputulokseksi saatiin siis kuitenkin me 1-supi 0.






No sit vaan Ella pesulle ja supin hukkaaminen, tosin hankalaa tuo on tällä kelillä.

Tuo tapahtumahan ei sinällään maailmaa hetkauttanut, vaan Aku kun kuuli mikä mekkala lähtee Ellasta ja supista, niin meinas jotta hänhän ei tuota kuuntele ja taas mentiin mettään, niinkuin alkuviikostakin (tosin siitä en tainnut blogia kirjoittaa) Siihenhän ne yöunet sit menivätkin, kun alettiin tuota etsiskelemään...ei kuulu eikä näy mitään, kunnes n.2.20 kuuluu tuttu TÖMS oven takaa, kun Aku hyppää eteisen väliovea vasten :)
Ei mitään käsitystäkään missä tuo olisi voinut olla 4ja puoli tuntia, mutta oli täysin lämmin koira, eikä lumessa, saati palellutkaan, että hyvä paikka ollut kuitenkin.
Akuhan meni heti Ellan selkään kotia tultuaan, oliskohan tuolla siis juoksua ilmassa (viitaten eiliseen blogiin), vaikka ei Ella myötämielinen vielä ollutkaan :) Siispä Aku häkkiin ja unta kaakkuun kaikille.

Herätyskello soi 6.00 eli julmetun paljon liian aikasin yön tapahtumia silmälläpitäen. Ei auttanut kuin nousta, kun kerran oli luvannut mennä SportDogParkkiin Tamskin kisoihin koetoimitsijaharjoitteluun.
Kahdeksalta olin tuolla paikalla, onneksi olivat jo hyppyradan tehneet edellisiltana. Hommanani kun oli ratamestariharjoittelu tuolla, joten ei jäänyt meille muuta kuin esteiden merkkaamiset yms. pikkuhommat.
Ratamestari harjoittelussa tuossa menikin kokopäivä, siinä sivussa ykkös ja kakkosluokkien Ajanotot sen lisäksi olin tuomarinsihteerinä kolmosluokan hyppyradat, mielenkiintoista olla ekaa tuomarinsihteeri hommaansa kolmosluokan kisoissa...onneksi tulosliput oli hyvin, niin hyvin tuosta selvisikin.

Tänään tuli sitten nuo Agility koetoimitsijakorttiin vaadittavat harjoittelut suoritettua, eli huomenna Palveluskoirien hallituksen kokouksessa pitänee esittää, että josko saisi puollon taas tuohon korttihakemukseen, niin saisi paperit lähtemään Sagiin (Suomen Agilityliitto)

Siinäpä sitä touhua olikin yhdelle päivälle taas, jostain syystä ei enää oikein kiinnostanut harkkoihin lähteä, kun tuolla tuli oltua 8-5 joten nyt vaan saunaan ja jos tänään pääsisi hieman aikasemmin nukkumaan...tosin kellokin soi jo 4.50

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Janakkala

Melkoista sohlaamista koko reissu. Reissu alkoi loistavasti, kun muutama kilometri ennen kisapaikkaa Ella oksensi autoon, Ilmoittautumisen jälkeen menin koirien lämmityskierrokselle ja kas, siellä tuli Ellalta ripulip*skat, että hyvin lähti päivä käyntiin.

Tuomarina oli Ritva Herrala ja pikkaisen näytti haastetta radassa olevan, tosin oma kisa loppui toiseen esteeseen (putkeen) kun sinne Ella sukelsi väärästä päästä...tosin ennen ekaa hyppyäkin oli hieman motivaationko puutetta Ellalla, kun meinasi lähteä omille teilleen:/

http://www.youtube.com/watch?v=ZrzcEuzPPFY&list=PLBE1593CCE976FA19

A ja B ratojen välillä kävin lämmittelemässä koiria taas hieman ja Aku kiipesi penkan päälle tarpeilleen (niinkuin tuon yleensä tapana on tehdä mahdollisimman korkealle), niin eikös mulla samantien jalka livennyt liukkaalla ja kumoon, onneks ei koirat jääneet alle :)

Toiselle radalle pääsyä odotellessa sain Ellallekin hieman terrierin heräämään ja räjähtipä tuo minulle, kun vähän pöllytin...ja vielä lähtöjonossa alkoi rähjäämään edellä olevallekin koiralle, joka on uutta.

http://www.youtube.com/watch?v=QETaWKpci3o&list=PLBE1593CCE976FA19

Lähdössä oli sama hyppyputki hässäkkä ja koitin saada tuon odottamaan merkkiäni, mutta tälläkertaa oli kierroksia niinpaljon, että nyt ei odoteltu, kuin kaikki muu oli kiinnostavampaa...ja sinnehän se sujahti taas jalkojeni takaa väärästä päästä putkeen...ja hylky :/


Kokeeksi otin ekaa kertaa Kolmannenkin radan, tuota ei ole vielä kisoissa kokeiltu. Vuorossa oli siis hyppyrata ja tuomariksi vaihtui Salme Mujunen. Kovat oli odotukset radasta, kun näytti olevan suora-suora...eli tiedossa juoksua

 http://www.youtube.com/watch?v=QTJnR6p61OA&list=PLBE1593CCE976FA19&index=14

 Nyt oli kyllä ajatukset (jommankumman) ihan hakoteillä, kun kaikki muu tuntui Ellasta kiinnostavammalle kuin radan teko, tosin hyviä pätkiä kyllä ol etenemisessä, mutta ne kun ei riitä. Eli tuloksena siis hylky, kolmas tänään.

Tiedä sitten mistä syy johtui noinkin huonoihin ratoihin, oliko itseltä hieman kuulat hukassa, vai Ellan motivaatio heikossa, toisaalta tuo kuulutus oli "uutta" että kuulutetaan virheetkin välittömästi, saattaapi tässä myös olla juoksu pikkuhiljaa alkamassa. Toivottavasti antaa (jos juoksusta on kyse) merkkinsä heti alkavalla viikolla, että ei seuraavatkin kisat mene pieleen (ainaskaan sen vuoksi) :D

Jotakin positiivista sanottavaa, kaveri Heli ja Parsoni Stara voittivat B agilityradan ja saivat LuVan. Onnea heille :)

No huomenna sit taas toimitsijatehtäviin Lempäälään :)


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Viikonloppu taas ohitse

Eilen oltiin Alueharkoissa Ellan kanssa Raisiossa. Siellä Kujalan Juha valmentaa meitä antaumuksella vanton tilan maneesilla. Paikalla oli uusiakin jäseniä kivasti, koska Loimaan Seudun Kennelkerho liittyi valmennusryhmäämme ja kivoja ihmisiä, sekä koiria heilläkin tuntuu olevan. Tuovat mukavan lisän valmennusryhmään, kunhan paremmin tutustutaan.
Akun piti lähteä myös tuonne, harkkoihin, mutta koska on lääkekuuri päällä, niin ajattelin, että ei kannata ottaa mukaan, kun tuo kuuri kuiteskin väsyttää häntä. Niinpä Aku jäi kotia ja olin Viitasen Anitan kanssa kimppakyydillä matkassa.




Alkuun Ellan vuoro radalla meni lähes haisteluun, koska jälleen oli ollut uusia koiria radalla ja muutoinkin vasta toinen harkkakerta Raisiossa vuoteen.
Me saimme Ellan kanssa tehdä oman vauhtiradan tuolla, että saimme Ellalle onnistumista, koska hitaat pyöritykset eivät ole olleet meidän juttu. Jos vauhti tökkää, niin siihen Ellan kulku loppuu. No kuitenkin tuolla saimme kivat nopeat radat tehtyä ja vauhti oli parasta Ellaa :) Vähän kuitenkin jäi kaivertamaan hampaankoloon.

Tänään oli Palveluskoirien omat harkat Kuuman maneesilla ja Hanna-Mari oli ekaa kertaa vetämässä harkkoja ja täytyy sanoa, että hyvin kouluttikin :)
Ratana oli eilinen harkkapohja. Tänään koitin Akun kanssa Ellan eilistä rataa, mutta ei tuo oikein ollut kiinnostunut koko touhusta, edes lelu ei kevannut häristykseksi ja herkkupalkka on nyt hakusessa, kun ei voi tuota Jarin (Lukkarinen) ohjeella tehtyä jauhelihapaloja käyttää, kun niissä on viljaa) eli oli siis hyvä, kun en tuota eilen ottanut tuonne mukaan.
Ellan kanssa teinkin tänään saman radan, kuin nuo muut eilisissä harkoissa...tosin hieman sovellettuna, että loppuun tuli kolmen hypyn suora, jossa Ella sai "palkattua itsensä" Juhan sanoin...se kun nauttii tuollaisesta kohdasta, missä saa mennä täysillä.

Eka kierros meni radalla hieman haistellen ja tuntumaa hakien, mutta toinen kierros oli mitä hienointa menoa, Lähdössä odotettiin hienosti ja vauhti oli Ellan parasta laatua...ja lopputuloksena 0 rata, siis täysin ilman ratavirheitä ja vauhti oli huimaa. Hansukin oli tosi iloinen puolestamme. Oli tuo upea, tämän vireen kun saisi pidettyä ensilauantain kisoihin, niin tulos voisi olla vaikka mitä :) Mutta siitä sitten taas tuonnempana.

Illan päätteeksi Aku ilmeisesti aatteli, että nyt on Ella huomioitu liikaa. Olin katselemassa revontulia tuossa mökkisuoralla pellolla ja Aku oli rapun edessä pihalla. Kun tulin takasin pihalle, ei Aku tunnistanutkaan mua pimeässä, kun en puhunutkaan mitään, niin pelästyi ja lähti karkuun...reilun puolentuntia oli ties missä, kunnes viimein kotiutui pitkällisen huutelun ja viheltelyn jälkeen. No oppi itse ainaskin sen, että ei toista kertaa tee tuollaista temppua.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Viikonloppua odotellessa

Perjantai 15.3.2013. Eilen vasta tajusin harkoissa, että eihän tuon lääkekuurin (jonka Aku sai lekurireissulla) kanssa kannata harjoitella, vaikka ei muuta vaikutusta oliskaan, väsyttää se kuitenkin koiraa. Näin ollen laitoin lauantain Alueharkat Akun osalta jäähylle. Ellan kanssa lähdemme sinne Raision nesteen naapuriin :)

Tänään tuli uusi Parson lehti, ja siellä haettiin ilmoituksessa Agirotuun Ylöjärvelle Parson joukkuetta 7.7. olevaan joukkuekilpailuun. No ilmanmuutahan se ilmoittautua piti samantien ja olin kuulemma ensimmäinen ilmoittautunut. Näin ollen Akun kisaura tulee alkamaan tuolla. Olisihan siinä jo pariviikkoa aikaa kisata, kun viikko ennen Juhannusta ikä tulee täyteen, mutta kaipa tuon aikaa jaksaa odottaa :)

Olihan tuossa Parson lehdessä muutakin kivaa, Akun kasvattajan Erimarin Kennelin/ Mari Ahtolan esittely :) terveisiä vaan sinne :)

Tässäpä tätä taas ja nyt lenkille :)


Niin ja kyllähän Ellakin Agirotuun lähtee, jos ei Wörkeiltä löydy joukkuetta, niin yksilökisassa ainaskin :)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lekurireissussa

Keskiviikko 13.3.2013. Tänään oli Akulla uus ja outo paikka, mihin menimme vierailulle. Nimittäin eläinlääkärille. Akulla on kainalot olleet punaiset ja kutisevat...ja muutoinkin hieman nahka punertanut. Vielä kun rokotustenkin aika on ensikuussa viimeistään, niin päätimmepä tuon tehdä samantien.
Joku isompi koira oli sisällä, kun menimme, siispä odottelimme odotushuoneessa ja samalla punnitsimme, kun oli kunnon vaaka käytettävissä. Painoa oli 9,25 kg.
Sisään päästyämme lääkäri halusi ensimmäisenä nähdä Akun paperit ja sukutaulun :D kehuen sitten, että hienoa sukua on ja muutoinkin komea Parsoni. Tietäähän tuon, kun itsekin on kasvattanut Parsoneita usean vuoden, pitäen Tulikukan Kenneliä :)
Aku sit tutkittiin ja totesi, että hiivatulehdus ilmeisemmin. Eli käytännössä ruokavalio menee remonttiin ja kaikki vilja jätetään pois...lisäksi alkuun lääkitys...tosin tuo saattaa lääkitykselläkin lähteä paranemaan, mutta mikäli näin ei tapahdu, niin kaksi kuukautta kokeillaan tuota täysin viljatonta kautta.
Kun tuo oli hoideltu alta pois, oli rokotusten vuoro...ja tietty sirukin tutkittiin, löytyi ja oikea oli :) Aku oli reippaana koko ajan, ainoastaan rabies rokotus hieman itketytti.
Rokotukset ja kaikki muu tuli hoidettua ja vielä passikin hommattua. Joten ulkomaan matkoillekin voidaan lähteä...Esitti kyllä näyttelyyn lähtemistä, mutta kai nää kotomaan kisat saa piisata...jos edes niihin :D No Metsästysterrierinäyttelyyn nyt kuitenkin toukokuussa :)
Rahaakin meni ihan kivasti 96€...ja tuostakin jäi vielä passin hinta puuttumaan, että kivaa ja halpaa lystiä tämä koiran omistaminen, mutta on ne silti niin <3


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Sunnuntain viettoa

Tänään 10.3. Melko kolean yön (aamulla -26) jälkeen kesti tuo lämpiiminenkin melko kauan, joten tein päivällä Palveluskoirien tietokonehommia...kaiken muun lomassa.
Iltapäivällä Aku sanoi, että nyt se takapuoli irti siitä tuolilta ja lenkille meidän kanssa...No lähdettiinkin, tarkoituksena taivaltaa Nk. Lapinkalma, eli Kangasniemen tielle ja takaisin...eli koirat saa olla kokomatkan irrallaan. Pidempään lenkkiin ei viitsinyt lähteä, kun Ellalla iltaharkat vielä edessä.
Menomatka meni hyvin, paitsi koirien piti jälleen tehdä santamontulla lenkki, kun siellä on peurojen ruokintapaikka. Paluumatkakin meni naapurin ladolle saakka hyvin (n250 metriä kotiin) kun Ella haistoi ilmeisesti jonkin otuksen (kettu, supi tms) kun lähti kuin ammuttu ladon ohi...ja ojan ylitte...sen verran oli siis jäässä, että tuosta pääsi. Haukku oli melkoinen, jos siis tuota Ellan kohdalla voi haukuksi sanoa, sellaista kirkumista paremmin.
Siinä sitä sit haeskeltiin ympäri metsää pari kymmentä minuuttia, soitin jo Sinikallekin, että onko kotia tullut, kun ei näkynyt eikä kuulunut. Viitisen minuuttia meni, kun S Soitti takaisin, että nyt tuli just kotia. Mekin tuosta sit Akun kanssa palailtiin, kun ei viitsitty sinnekään jäädä :D

Illalla sit oli harkat Kuuman maneesilla Ellan kanssa, Tänään olikin Terhi meitä kouluttamassa. Vähän tahtoi olla alkuun jotakin mielenkiintoisia hajuja Ellan mielestä ja jäi niitä haistelemaan. Sieppasin koiran syliinsä ja kas...sellainen räjähdys, että oksat pois omenapiirakasta :D
Tuosta kun kannoin hänet takaisin lähtöön, niin sit mentiinkin lähes kuin ihmisen mieli...ja tällä kertaa se oli jopa kuin minun mieleni :) No muutaman kerran palasi putkesta puolivälistä takaisin, mut siihen nyt ei syytä keksinyt.

Vaan nyt nukkumaan

Koiramme

Felix

Tallirusseli, jonka kanssa aloitin agilityn harrastamisen 2010 syyskuussa. Felix oli syntynyt helmikuussa 2004 ja hän siirtyi vihreämmille agilitykentille 27.12.2012. Felixin kanssa kävimme jonkinverran Epiksissä, parhaana sijoituksena omissa kisoissa mölliluokan 1.


Ella

Jack Russell Terrieri. Syntynyt 17.5.2010. Kennelliiton ulkopuolisena rotuna siis, kilpailuissa X-rotuisena, vaikka täysin rotukoira onkin. Ensimmäinen kilpailu 18.2.2012 Jyväskylässä. Paras sijoitus 3. 20.10.2012 Janakkala. Luokka Mini 1.

Ella renkaalla. Kuva Heidi ja Erkki Nikula

Aku (Erimarin Geronimo)
Parsonrussellinterrieri. Syntynyt 15.12.2011. Aku tuli meillä hieman "vahingossa", toki olin jo ajatellut, että jonain päivänä hommaan urosparsonin, niin yllättäen huomasikin FB:n parsoniryhmässä Akun uutta kotia etsimässä. No viestiä siis peliin ja Aku saapuikin meille 2.12.2012. Harjoitukset aloitettu tammikuussa 2013 ja mukavalta alkaa näyttämään. Akun kokoluokka on Medi.




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Aksaamista wörkillä

Aattelin, että mitäköhän tuostakin tulee, kun Päivi pyysi minun kirjoittamaan Agilityharrastuksestamme Wörkki russelin kanssa. No on sitä ennenkin tehty kaikkea enempi tai vähempi järjetöntä, joten ajattelin kuitenkin alkaa naputtelemaan kirjaimia jonoon.
Haluan kuitenkin tässä muistuttaa kaikkia lukijoita, että tämä ei missään nimessä ole mikään oikeaoppista aksaamista käsittelevä kirjoitus, lähinnä päin vastoin...voisipa jopa sanoa, että tämä on älä tee näin kirjoitus. Kertomus meidän omista mutkista matkallamme.
Kaikki alkoi, kun ostin tallirusseliuroksen netistä ja sillä oli samantien tarkoitus alkaa kokeilemaan tutustumista agilityn ihmeelliseen maailmaan. No kyllähän tuolla lopulta syyskuussa, kun hän meille huhtikuussa 2010 tuli...no siinä kesänmittaan meille tuli myös tuo Ella (wörkki) Ristiinasta ja paljon on sukua "näissäkin piireissä" (jrtgbfi).
Syksy ja talvi siis harrasteltiin tuon Feksun kanssa, kunnes tuli kevät ja ulkokausi alkoi. Niin alkoi myös harjoitukset, olihan myös ensimmäinen syntymäpäivä lähimain.

Ella puomilla ekaa kertaa

Kesä harjoiteltiin pikkuhiljaa ja vähän epiksissäkin kokeiltiin, Syksyllä taas alkoi talvimaneesikausi, no se kuluikin lähinnä hevosten tuotoksia metsästäessä ja niillä herkutellessa ;)
Helmikuussa 2012 oli vihdoin ekan (sekä Ellan että minun) virallisen kisastartin...jos sitä siksi voi sanoa. Että paikalla olisi mahdollisimman vähän tuttuja lähimme Jyväskylään kisoihin, no pitihän sinne tulla tuttujakin :) Alkuun mittaukset, jota Ella jännitti täysillä...no minihän (alle 35cm) hänestä onneksi tuli, vaikka rajoilla onkin.
Joku joskus sanoi, että ekaa kertaa ei (tässäkään) kannata jännittää, ei se koira siellä kentällä tee mitään sellaista, mitä tuomari ei jo olisi nähnyt. No Ellan kunniaksi täytyy sanoa, että ehdottoman kunniakkaasti ainaskin koitti keksiä tuollaisen asian ja yritti sitä aivan täysillä :) taisi suorittaa radan kahdestakymmenestä esteestä jopa kolme...eikä niitäkään oikein.
Toinen rata menikin jo hieman helpommin. Tosin hylky sieltäkin.


Kesä kului harjoitellessa ja sisustuselementtejä (hyllyjä) hankkiessa.. hylky siis kaunistetaan hyllyksi ;) Tuossa välissä perustin Forssan seudulle agilityn alueellisen valmennusryhmän, jota aloin vetämään, seuroina mukana olivat Forssan Palveluskoirat ja Forssan Pussikoirat.valmentajana Juha Kujala Raisiosta. Syksyllä sain vielä kerran kuussa vuoron SportDogParkista (tuttavallisemmin SDP) Lempäälästä. Loppu onkin sitten itsestä kii ja omasta kovapäisyydestä, että tuleeko tulosta.
Pikkasen alkoi sitä jo syksyllä tulemaan, kun sijoituttiin Janakkalan kisoissa kolmansiksi hyppyradalla. Oli se mahtava tunne, tosin rata ei ollut mikään mieltä ylentävä, mutta kuitenkin...eka tulos silti meille.

Kolmossija Janakkalassa. Ykkösenä seurakaverit
Hansu ja Heksu

Pikkuhiljaa niitä tuloksiakin, ettei pelkkiä hylkyjä on alkanut tulemaan, tosin vielä ei vauhtikaan ole päätähuimaava (paras etenemä radalla 1,9 metriä/sekunnissa) mut nuo ylimääräiset pysähdykset vie aikaa...niistä ei ihan ole vielä päästy kokonaan irti.
Mutta  eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa etene.
Kisojen jälkeen usein on kotiinpäästyä saunapäivä ja Ellan hieronta ja venyttely...Ella nauttii täysillä kun saa maata saunassa Sinikan sylissä selällään...ja samalla lämmössä hierotaan ja venytellään paikkoja :)